Select your language

News and Articles

Olemme rajanneet Suomen Huiluseuran sisältöä vain jäseniemme käyttöön. Mikäli olet jo seuramme jäsen ja sinulta puuttuu vielä tunnukset sivuille, olethan yhteydessä jäsensihteeriimme. Jos et ole vielä jäsen, käy täyttämässä jäsenhakemuslomake 

Sinfonia Lahden solistina kuultiin maaliskuun ensimmäisellä viikolla Amsterdamin Concertgebouw’n soolohuilisti Kerstin McCallia. 

Mozartin G-duurikonsertosta kuultiin teoksen luonteelle ominainen raikas ja energinen tulkinta, jossa kimmelsi hienosti McCallin kristallinen artikulaatio, täydellisen virtuoosinen tekniikka ja viimeiseen asti hiottu saundi.

Ensimmäinen osa eteni melko modernilla otteella, vahvoja romanttisia painotuksia välttäen. Heleät trillit, erehtymättömät hypyt ja pitkät fraseerauslinjat takasivat  helpon, joskin hieman viileän kuuntelukokemuksen. Jotakin erityisen linjakasta ja siksi mielenkiintoista otteessa kuitenkin oli. 

Toisessa osassa erilaisia lempeitä kaarteita ja pulssimuutoksia kuultiin sitten enemmän. Painotukset ja kevennykset pienine pysäytyksineen toimivat luontevasti ja tarjosivat kivoja, erilaisia näkökulmia huilistille tuttuakin tutummman teoksen kulkuihin. 

Viimeisessä osassa kokonaisuus pysyi raikkaana ja virtuoosisena unohtamatta osan juurevaa poljentoa.

McCallin virtuositeetti oli kautta linjan ilmiselvää. Maailman ykkösorkestereissa soittavan, useita kansainvälisiä palkintoja napsineen huippuhuilistin käsissä kaikki oli paikallaan. Ollapa tällainen tekniikka, intonaatio, kestävyys! Silti jäin kaipaamaan kenties olennaisinta: tällä kertaa esitys ei koskettanut. Paraskaan osaaminen ei riitä jos sydämen mukanaolo ei välity.