Tein loka-marraskuussa 2019 parin viikon matkan Japaniin ja Koreaan. Vierailin opettamassa yliopistoissa Tokiossa, Nagoyassa ja Soulissa. Opetin myös varhaisnuorisoa korealaisessa konservatoriossa sekä pidin kaikille avoimia mestarikursseja soitinliikkeiden järjestämänä. Tämä matka oli osa Sibelius-Akatemian kansainvälistä yhteistyötä. Tavoitteena oli myös markkinoida meidän koulutustamme ja houkutella hyviä aasialaisia opiskelijoita meille opiskelemaan.

Huilu on sekä Japanissa että Koreassa erittäin suosittu soitin. Osasyynä suosioon lienee vahva huilusoitinten asema heidän omassa kansallisessa musiikkiperinteessään. Molemmissa maissa on myös klassisella länsimaisella huilunsoitolla pitkät perinteet, huilistien ja huiluopetuksen taso on erinomaisen hyvä. Heidän opettajansa ovat kouluttautuneet pääsääntöisesti Euroopassa tai USA:ssa. Varsinkin Koreassa amerikkalainen huiluperinne kuuluu vahvana, mutta nykyisin nuoret hakeutuvat sieltäkin jatko-opintoihin enimmäkseen Eurooppaan, etenkin Saksaan.

Japanissa…

Nielsenin huilukonsertto -workshop Yokohamassa.Kävin opettamassa Japanissa kolmessa yliopistossa. Ensimmäisenä kohteena oli Tokion taideyliopisto (Geidai), joka on valtion ylläpitämä ja Japanin ykköskoulun maineessa. Huiluprofessorina siellä toimii koulun oma kasvatti Ayako Takagi, huiluopiskelijoita parikymmentä. Koulu sijaitsee hienolla paikalla Uenon laajan puistoalueen reunalla Tokion koillisosassa. Itse tilat ovat ankeahkot, enimmäkseen perinteistä betoniarkkitehtuuria. Koulu houkuttelee Japanin parhaita kykyjä, ja opiskelijoiden taso on kauttaaltaan erinomainen.

Toinen kohdekouluni oli Aichin taideyliopisto Nagoyassa, isäntänä siellä prof. Taketo Hashimoto (kuva ylhäällä). Tällä koululla on oma kampus hieman kaupungin ulkopuolella, melkeinpä luonnon helmassa. Tämäkin on valtion ylläpitämä, joka tarkoittaa alhaisia lukukausimaksuja ja sitä myöten hyvää tasoa. Koulu on oppilasmäärältään pienempi, huilisteja tusinan verran.

Kolmas kohdekouluni Japanissa oli Tokion Ueno Gakuen yliopisto, siellä proffana on RSO:n Yuki Koyaman opettaja Akiko Mikami. Tämä on yksityinen yliopisto, jonka johtajana toimi pitkään säveltäjä Kazuo Fukushiman puoliso. Hänen ansiostaan huilumestari Auréle Nicolet oli usein nähty vieras. Ueno Gakuenissa on iso joukko eri ikäisiä huiluopiskelijoita ja useampia opettajia. Meininki on mukavan yhteisöllinen.

Tokion Geidai-yliopisto, prof. Ayako Takagi minun vasemmalla puolellani.Nielsen-workshoppia, tulkkina mahtava huiluproffa Mari Nakano (Tokyo College of Music)Simpukka- ym. herkkuja Nagoyan koulun väen kanssa. Takana keskellä seisomassa suomalaisille tuttu huilunkorjaaja Yuri Sakamoto (os. Uehara). Huiluproffa Taketo Hashimoto seisoo oikealla.

Pidin kaikissa kolmessa yliopistossa muutaman tunnin pituisen avoimen mestarikurssin, joihin oli valittu joitakin ko. koulun opiskelijoita soittamaan. Opiskelijat soittivat kaikki hienosti, ehkäpä näissä oli poimittu parhaita oppilaita esille. Vedin myös Aichissa ja Uenossa koko huilistiporukalle lämmittelysessiot, jossa treenasimme yhdessä saundia, hengitystä ja kehon hallintaa soittamalla ja tekemällä. Nämä yhteisjutut tuntuivat uppoavan hyvin opiskelijoihin.

Pitkäaikainen kumppanini Muramatsu järjesti minulle matkan alkuun kaksi mestarikurssipäivää Japanissa. Ensimmäisessä keskityimme Nielsenin huilukonserttoon Yokohamassa, toinen päivä oli perinteisempää opetussettiä Muramatsun pääpaikalla Tokion Shinjukussa.

Lämmittelysessio Uenossa. Porukkaa liikkeelle epäuskoista katseista huolimatta.Iloisia uenolaisia hississä.Opiskeluaikojen ystävä Tomoko Iwashita on ihan samannäköinen kuin v. 1983! Hän opettaa nykyisin Musashinon musiikkiakatemiassa Tokiossa.

Japanilaisten kanssa on mukava asioida. Kaikki toimii sovitusti, ihmiset ovat mutkattoman ystävällisiä ja huomaavaisia, ruoka on mahdottoman hyvää. Huiluopiskelijat ovat pääsääntöisesti erittäin hyviä. Englannin kielen taidot ovat heillä parantuneet takavuosien avuttomasta tasosta, mutta vieläkin välillä törmää opetuksessa kielimuuriin. Opetus tapahtuu usein tulkin avustuksella, mikä hidastaa ja vaikeuttaa opetustilannetta sekä heikentää vuorovaikutusta.

Japanilaiset huiluopiskelijat ovat pääsääntöisesti kohtuullisen varakkaista perheistä, sillä lasten soitonopiskelu tapahtuu yksityisissä kouluissa, joissa lukukausimaksut ovat korkeat. Useat oppilaat, myös hyvin nuoret, soittavat kultahuilulla. Ilmeisesti kultahuilun ostaminen lapselle ei ole japanilaisille lapsille mahdoton ponnistus. Itse suosittelisin nuorille hopeista huilua, sillä on huomattavasti helpompi soittaa. Kultaisen huilun aika tulee sitten ammattiin siirryttäessä, jos nyt ylipäätään on tarvetta vaihtaa kultaiseen.

Lahjaksi saatu japanilainen perinnesoitin Shinobue-huilu. Piti kokeilla heti.Soulissa ruokapaikkaa etsimässä.

Koreassa… 

Jos Japanissa useimmilla huiluopiskelijoilla on kultahuilut, niin Koreassa on joka iikalla. Taisin nähdä yhden tai kaksi hopeahuilua koko viikon aikana. Tämä liittyy ilmeisesti ”meidän lapselle parasta” -mentaliteettiin, jossa kultahuilut hankitaan heti alkumetreillä. Koreassa lapsen musiikkiharrastus on koko perheen projekti, äidit ovat aktiivisesti mukana soittotunneilla isompienkin oppilaiden kanssa. Tässä on selvä kulttuuriero meikäläiseen, tiikeriäitihahmo sopii huonosti meidän ajatteluumme. Myös Koreassa koko musiikkioppilaitossysteemi on Japanin tapaan yksityinen, eli kallista lystiä. Vain varakkaampien perheiden lapsilla on näin mahdollisuus soittoharrastukseen, mikä on tietysti suuri vahinko.

Korean-matkani pääkohde oli maineikas Soulin kansallinen yliopisto (SNU). Tavoitteenamme on saada aikaan laajempi yhteistyökuvio Sibelius-Akatemian ja SNU:n välille. Opetin siellä kaksi päivää, mukana olivat kaikki talon 11 huiluoppilasta. Tähän kouluun on vaikea päästä, joten yleistaso oli sen mukainen eli oikein hyvä. Meininki tuntui olevan kuitenkin varsin leppoisa, opiskelijat olivat reippaita ja avoimia. Heillä tuntui olevan erityisen hauskaa huiluyhtyeessä, jonka harjoituksia pääsin seuraamaan. Professori Hyeri Yoonilla on varmasti osuutensa hyvän ilmapiirin luomisessa.

Paikallinen nuorisokoulutus.Korealaisen huilunsoiton tulevaisuutta, Seoul Central Conservatory.Huiluyhtyeessä on mukavaa, Seoul National University.

Matkani valopilkku oli kahden päivän opetusvierailu paikallisessa nuorisokoulutuksessa, koulu oli yksityinen oppilaitos Seoul Central Conservatory (SCC). Täällä oppilaat ovat 12-18 vuotiaita huippulahjakkuuksia, taso on käsittämättömän hyvä. Nämä nuoret soittivat aikuisten ohjelmistoa täysipainoisesti. Soittimen hallinta, saundi, musiikillinen hahmottaminen, kaikki hienolla tasolla. Annoin heille ohjeeksi lähinnä sen, että jatkakaa samaan tapaan! Turha sotkea hyvin sujuvaa hommaa. Heidän osaamisensa perustuu tietysti kovaan päivittäiseen treeniin ja hyvään opetukseen, myös äidit olivat mukana tunneilla. En kuitenkaan huomannut erityistä painetta vanhempien tai opettajien taholta, oppilaat olivat enimmäkseen iloisia ja rentoja. Opettajat kuitenkin kertoivat minulle, että joillekin tulee loppuun palaminen 17-18 vuoden iässä ja homma tyssää siihen. He tiedostavat hyvin ongelmat, mitä varhainen kova harjoittelu voi tuoda mukanaan. Ahdistavaa neuvostoliittolaista kilpailumeininkiä en havainnut. Korealaiset ovat erityisen määrätietoista ja fiksua porukkaa, niin minä tämän tulkitsen. 

Yleinen aasialainen tapa on, että soitinliikkeet järjestävät tiloissaan mestarikursseja ja muuta opetusta. Muramatsulla on Tokiossa myymälänsä yhteydessä oma yksityinen huilukoulu ja pieni konserttitilakin. Muramatsu-huiluja edustaa Koreassa Cosmos-musiikkiliike, heillä on alakerrassaan hieno 150-paikkainen konserttisali. Pidin yhden päivän avointa mestarikurssia tässä, osallistujat tulivat lähinnä Soulin muista yliopistoista. 

Koreassa huiluopiskelijoiden yleinen taso on uskomattoman hyvä. Soittimen hallinta on erinomaista, myös musiikillinen hahmottaminen ja ilmaisu ovat yleisesti hyvällä tasolla. Korealaiset huilistit menestyvät kansainvälisissä kilpailuissa ja työllistyvät hyvin orkestereihin. Tämä ei ihmetytä lainkaan, kun seuraa lähemmin heidän tekemistään. 

Korea vs. Japani 

Korealainen meininki poikkeaa melkoisesti japanilaisesta. Yleinen mentaliteetti on erilainen, ihmiset ovat enemmän ulospäinsuuntautuneita, kovaäänisempiä ja avoimempia. Tämä heijastuu tietysti kaikkeen tekemiseen, soittaminen ja soitonopiskelu mukaan lukien. Opettaminen Japanissa on joskus hankalaa, kun oppilaan kasvoilta ja eleistä ei pysty lukemaan tuntemuksia. Koreassa homma on helpompaa, kun kommunikaatio on välittömämpää ja toimii molempiin suuntiin. Myös englannin taito on korealaisilla selvästi japanilaisia parempi. Toisaalta, japanilainen mentaliteetti sopii hyvin meille suomalaisille, siksi yleinen kanssakäyminen japanilaisten kanssa on helppoa ja luontevaa.

Korealainen ruoka on erinomaista, mutta poikkeaa paljon japanilaisesta. Chiliä ja valkosipulia ei säästellä, ja ruuat ovat vahvasti lihapainotteisia kuten suosittu perinneherkku ”Korean Barbeque”. Kasvissyöjiä käy vähän sääliksi. Olut ja paikalliset väkevät viinit maistuvat molemmissa maissa. Japanissa on vielä ravintolatupakointi voimissaan, mutta tämä tulee loppumaan ensi vuonna Tokion olympialaisiin. Kaupunkikuva Soulissa on amerikkalainen, kadut ovat leveitä ja talot korkeita. Japanissa kaupunkikuva on usein epämääräinen ja täyteen ahdettu, kaupunkisuunnittelu ei siellä varsinaisesti vakuuta.

Korean Barbeque, love it!Seoul National Universityn huilisteja, prof. Hyeri Yoon minun oikealla puolellani.SNU:n musiikkipuolen tiloja kampuksella 

Myös Koreassa on hyvä olla vieraana. Ihmiset ovat mukavia ja homma toimii. Englannilla pärjää varsin hyvin. Yleinen hintataso turistille on noin puolet meikäläisestä. Syöminen, juominen, shoppailu, taksilla ajelu ja muu turistimukava onnistuu edullisesti. Bonuksena oikeanpuoleinen liikenne, jolloin myös ihmisvilinässä on helpompi väistellä. Japanissa on vasemmanpuoleinen liikenne, joka aiheuttaa myös sen, että kadulla ja muualla meinaa koko ajan törmätä vastaantulijoihin.

Matkailu avartaa…

…ja huilistin matkailu Japanissa ja Koreassa avartaa varsinkin. Huilulla on erityinen asema molemmissa maissa, ja touhuilu asian parissa tuntuu siellä oikein hyvältä. Mikäli teille tarjoutuu mahdollisuus matkustaa Japaniin tai Koreaan huilumerkeissä, suosittelen tarttumaan tilaisuuteen!

Näköala kollegan oman luokan ikkunasta. Olen kateellinen.