Select your language

News and Articles

Olemme rajanneet Suomen Huiluseuran sisältöä vain jäseniemme käyttöön. Mikäli olet jo seuramme jäsen ja sinulta puuttuu vielä tunnukset sivuille, olethan yhteydessä jäsensihteeriimme. Jos et ole vielä jäsen, käy täyttämässä jäsenhakemuslomake 

  • Levytys: 25.-26.10 2014, Suzuki Center Gallarate, Italia
  • Tuottaja: Brilliant Classics

Quartetto DuePiùDue on perustettu v.2010 kahden veljesparin voimin. Yhtye haluaa nostaa uudelleen esiin 1700-1800-luvun unohdetut teokset ja niiden säveltäjät Giuseppe Gambini, Severio Mercadante, Giovanni Paisiello ja Alessandro Rolla. Kvartetissa soittavat Stefano Parrino, huilu/ Francesco Parrino, viulu/ Claudin Andriani, alttoviulu ja Alessandro Andriani, sello.

Säveltäjä Giuseppe Maria Cambini (1746-1825) oli erityisesti Pariisissa vaikuttanut tuottelias säveltäjä, jonka kamarimusiikki-tuotantoon kuuluu mm. 82 Sinfonia Concertantea, 112 sellokvintettoa, 149 jousikvartettoa sekä 18 kvartettoa huilulle jousille. Cambini oli hyvinkin suosittu säveltäjä ja hänen tuotantoaan julkaistiin laajalti. Säveltäjänä hänelle tunnusomaista oli italialainen eleganssi, jota sävyttivät soljuvat melodiat ja viehättävät teemat. Myöhemmässä tuotannossa on myös havaittavissa vaikutteita romanttisesta tyylistä. Vaikka Cambini oli omana aikanaan hyvinkin suosittu säveltäjä, niin vuoden 1795 jälkeen hänen suosionsa alkoi hiipua ja teoksia esitettiin yhä harvemmin. Ehkä juuri tästä syystä Cambini on jäänyt myös nykypäivänä vähemmän tunnettujen säveltäjien joukkoon.

Kvartetti DuePiùDue esittelee tällä levyllä 6 Giuseppe Maria Cambinin kvartettoa huilulle ja jousikvartetille Op.24. Nrot 145-150. Nämä kuusi viimeistä kvartettoa edustavat keskeisintä osaa Cambinin juuri tälle kokooonpanolle tehdystä tuotannosta. Cambinille tunnusomaista on se, että kvartetot ovat lähes aina kaksiosaisia, molemmat osat ovat nopeatempoisia ja vielä samassa sävellajissa. Kvartettien kesto on keskimäärin 15min.

Ensimmäiset kolme kvartettoa tuovat tyylillisesti vahvasti mieleen klassisen ajan italialaiset oopperat ja niiden laulavat melodiat, sillä keveys, eleganssi ja tanssillisuus ovat kaikissa hyvin esillä. Laulavien teemojen vastapainona Cambini käyttää nopeita juoksutuksia, joita ilman yleisvaikutelma voisikin olla liian tasapaksu. Kvartetto in A minor T.147 tuo mollisävellajin myötä tuulahduksen dramatiikkaa, mutta toisaalta sen teemat ja rakenne eivät kuulijalle aukea yhtä helposti kuin kahdessa edellisessä kvartetossa.

Levyn kolme viimeisintä kvartettoa antavat kuvan siitä,mihin suuntaan Cambinin sävellystyö oli suuntautumassa. Kvartetoissa alkaa kuulua selvästi vaikutteita romantiikasta. Oopperamainen tyyli jää sivuosaan, kun tummasävyisempi melodiankäsittely valtaa alaa. Samalla kvartettojen kokonaisrakenne alkaa hahmottua kuulijalle paremmin, kuin aiemmissa teoksissa. Cambini käyttää nyt jousistoa enemmän kamarimusiikillisesti, kuljettaen teemoja soittimelta toiselle, kun aikaisemmin kyse oli selvästi huilusolistista ja sitä säestävästä jousistosta. Rakenteellisesti parhaina esiin nouseekin levyn kaksi viimeistä kvartettoa in G T.149 ja in A T.150.

Kvartetti DuePiùDue:n soitosta kuulee hyvin sen, että muusikot ovat soittaneet paljon yhdessä ja tuntevat soisensa. Yhteissoitto on täsmällistä ja samaan aikaan “hengittävää”. Rytminen tarkkuus ihastuttaa erityisesti virtuoosimaisissa juoksutuksissa, jotka kuulostavat vaivattomilta ja kevyiltä. Puuhuilun pyöreä ja lämmin ääni sopii hyvin tuon ajan henkeen ja soi hyvin yhteen jousten kanssa. Huilun ääni taipuu notkeasti laulaviin melodioihin, erityisesti levytyksen kahden viimeisen kvarteton kohdalla. Kuuntelijana kaipaisi kuitenkin enemmän dynamiikan ja rytmiikan vaihteluita, jotta hyvin samankaltaisiin kvartettoihin saisi keskinäisiä eroja. Toisaalta kvartettojen rakenne ja tyyli ei ehkä välttämättä anna tulkinnallisesti enempää tilaa. Eniten kuuntelukokemusta häiritsee se, että huilu dominoi kokoajan. Jouset kuuluvat aivan liian vaimeina läpi koko levytyksen ja jäävät osittain vahvan huiluäänen alle myös solistisissa osuuksissa. On vaikea uskoa etteikö jousistosta lähtisi enemmän ääntä, joten kyse täytyy olla äänitykseen liittyvistä ongelmista. Niistä huolimatta levytys tuo ansiokkaasti kuuluville jo osittain unohduksiin vaipuneen säveltäjä Giuseppe Cambinin tuotantoa, jolle aivan varmasti löytyy oma paikkansa huilistien ohjelmistossa.