News and Articles

Suomen Huiluseuran jäsen. Luo oma käyttäjätunnus uusille nettisivuillemme! Nyt sivujen koko sisältö on avoinna kaikille, mutta syyskuusta 2020 alkaen osa artikkeleista suunnataan vain kirjautuneille käyttäjille. Käytä rekisteröityessäsi koko nimeäsi, että sinut voidaan tunnistaa seuran jäseneksi.

  • Peter Verhoyen - piccolo
  • Stefan de Schepper - piano
  • and friends
  • airophonic 541149980122

Hollantilainen pikkolotaiteilija Peter Verhoyen on levyttänyt yhdessä pianisti Stefan De Schepperin sekä lyhyesti levyllä esiintyvien englannintorvea soittavan Dimitri Mestdagin ja pasunisti Roel Avondsin kanssa mielenkiintoisen kokonaisuuden lähinnä 2000-luvulla sävelletyistä pikkoloteoksista. Levyn säveltäjänimiä ovat Bela Bartók, Levente Gyöngyösi, Alain Craens, Paul Schoenfield, Robert Groslot ja Stéphane Vande Ginste. Bartokin teosta lukuunottamatta kaikki teokset on sävelletty vuosien 2007-2014 aikana. Siis varsin uutta pikkolo-ohjelmistoa. Ja mielenkiintoista!

Levyn otsikko tulee Paul Schoenfieldin vuonna 2008 säveltämästä teoksesta Psychobird pikkololle ja pianolle. Levyn esittelytekstissä viitataan Hitchcockiin ja lintuihin symboleina kuvattaessa psykologista draamaa tai trilleriä. Ja Psycho elokuvassa käytetyt kuvat linnuista hiljaisesti tarkkailemassa Norman Batesin synkkää hullua mielenlaatua ovat lähtökohta myös Shoenfieldin Psychobird sävellyksessä.

Pääosassa levyllä on koko ajan deFilharmonian (Royal Flemish Philharmonic) soolopikkolisti Peter Verhoyen. Hänen luottokumppaninaan soittaa pianisti Stefan De Schepper. Verhoyen soittaa levyllä Anton Braunin kehittämää C-jalkaista pikkoloa. Verhoyen taituroi pikkololla sielukkaasti ja puhuttelevasti. Tuntuu, ettei hänellä ole mitään rajoja toteuttaa tulkintojansa. Tällä levyllä on saavutettu korkea musiikillinen ilmaisun taso. Todella vaikuttavaa!

Robert Groslotin Foinikialainen merimies -teos, jossa pikkolon ja pianon lisäksi on mukana englannintorvi ja bassopasuuna, monipuolistaa mainiosti levyn sointimaailmaa, sillä kaikki muut teokset on sävelletty pikkololle ja pianolle. Korkealla soiva pikkolo erottuu ja myös sulautuu värinsä ja korkean rekisterinsä vuoksi hyvin teoksissa. Pienestä koostaan huolimatta soitin on läsnä vahvasti koko ajan, mutta ei hiljaisena todistajana vaan aktiivisena vaikuttajana.

Kuuntelukokemuksena levy jättää hieman ristiriitaisen olon. Kaikki teokset ovat mielenkiintoisia, ja hyvin toteutettuja, ja levy tempaa mukaansa varomattoman musiikkinautiskelijan. Mutta levyn kuunteleminen oli itselleni myös fyysisesti raskasta, koska korvat väsyivät pikkolon korkeasta rekisteristä. Suosittelen levyä kaikille, mutta sopivina kerta-annoksina!