Jukka-Pekka Lehto

Olemme rajanneet Suomen Huiluseuran sisältöä vain jäseniemme käyttöön. Mikäli olet jo seuramme jäsen ja sinulta puuttuu vielä tunnukset sivuille, olethan yhteydessä jäsensihteeriimme. Jos et ole vielä jäsen, käy täyttämässä jäsenhakemuslomake

Details: Written by: Jolanda Ojanen; Published: 18 November 2025

Ahlaisissa vuonna 1958 syntynyt huilisti ja säveltäjä Jukka-Pekka Lehto teki pitkän, 37-vuotisen orkesterimuusikon uran Pori Sinfoniettassa. Hän jäi eläkkeelle orkesterista syksyllä 2024, ja mittavan huilistin uransa lisäksi hän on tuottelias ja palkittu säveltäjä ja sovittaja. Hän on itse esiintynyt ja hänen teoksiaan on esitetty eri puolilla maailmaa.

Matka orkesterihuilistiksi

Jukka-Pekka – tässä jutussa tuttavallisemmin JP – löysi tiensä musiikin pariin lapsuudessaan ja nuoruudessaan perheenjäsentensä musiikkiharrastusten innoittamana. Hänen isänsä oli torvipelimanni, jonka elämässä soittokuntatoiminta oli yksi keskeisimpiä asioita. Jossain vaiheessa rockmusiikki tempaisi nuoren JP:n mukaansa ja hän soitti monta vuotta kitaraa erilaisissa bändeissä. Huilu hiipi kuvioihin 1970-luvulla progressiivisen rockin kautta: Jethro Tull -yhtyeen lauluntekijä, laulaja, kitaristi ja huilisti Ian Anderson sekä Focus-yhtyeen laulaja, kosketinsoittaja ja huilisti Thijs van Leer olivat nuorelle muusikonalulle kova juttu. Kun isän johtama soittokunta hankki 15-vuotiaan JP:n pyynnöstä orkesteriin huilun, hän rupesi soittokunnan riveissä itsekseen opettelemaan huilunsoittoa. Hän sai soitettavakseen ja opetteli itsenäisesti melko haastaviakin soittotehtäviä. Koska soittajana oli kuitenkin hankalaa kehittyä ja edetä ilman opetusta, hän päätti hakea Porin Musiikkiopistoon (nykyinen Palmgren-konservatorio), jossa hän aloitti opinnot 16-vuotiaana ja opiskeli siellä kaksi lukuvuotta.

Orkesterimuusikon ammatissa JP toimi ensimmäistä kertaa vuonna 1980, kun hän aloitti 22-vuotiaana työt Laivaston soittokunnassa. Turun kaupunginorkesterissa hän soitti erilaisissa tehtävissä vuodesta 1981 alkaen. Orkesterimuusikon työn ohella hän opiskeli Turun konservatoriossa Ilari Lehtisen oppilaana ja valmistui vuonna 1986. Hän suoritti Sibelius-Akatemian diplomitutkinnon ulkopuolisena vuonna 1988 ja sai lehtorin pätevyyden Opetushallitukselta erivapaudella. JP pohtii muusikonuransa vauhdikasta alkua suhteessa nykypäivän valtavaan kilpailuun ja kiteyttää ajatuksensa näin: “40-50 vuotta sitten Suomen musiikkielämä oli enemmän lahjakkuuspainotteista. Ei orkesteripaikan saaminen ennenkään helppoa ollut, mutta silloin oli kuitenkin mahdollisempaa päästä orkesteritehtäviin ja edetä varsinkin uran alussa. Nykypäivän työelämässä on kovat vaatimukset, kilpailu orkesteripaikoista on kovaa ja ihmiset ymmärtävät, että pitää opiskella riittävästi ja riittävän syvästi.”

JP Lehto keikka 1991 kesä juuri ennen Eestin itsenäistymistä. Konsertti Tallinnan Raatihuoneella, JP Lehto, Tuula Litmanen ja edesmennyt Tonu Reimann. Kuva: Jukka-Pekka Lehdon kotialbumi. Vuonna 1987 JP aloitti työt Porin kaupunginorkesterissa, jonka nimeksi tuli vuonna 1993 Pori Sinfonietta. Hän toimi orkesterissa pitkään huilun äänenjohtajana ja siirtyi varaäänenjohtajaksi 2010-luvun alkupuolella. Hän on myös keikkaillut eri orkestereissa ympäri Suomen ja esiintynyt ulkomailla soolo- ja kamarimuusikkona, muutaman kerran Unkarin Huiluseuran festivaalilla sekä konsertoinut useampaan otteeseen Ruotsissa, Tanskassa ja Eestissä kamarikokoonpanoissa ja Turun huiluklubin kanssa. Hänellä on ollut myös sooloesiintymisiä Englannissa ja Yhdysvalloissa; nämä esiintymiset ovat usein liittyneet hänen omien sävellystensä esittämiseen, ja konserttien yhteyteen on saatettu järjestää opetustilaisuuksia. Ja onhan hän ehtinyt opettaakin: hän on tehnyt huiluopettajan sijaisuuksia Porin musiikkiopistossa, Palmgren-konservatoriossa ja Huittisten musiikkiopistossa, toiminut läänintaiteilijana, Crusell-viikon taiteellisena johtajana sekä musiikinohjaajana Uudessakaupungissa, ohjannut huiluyhtyeitä viikonloppukursseilla sekä opettanut lyhytkursseja mestarikurssityyliin eri puolilla Suomea. Viikonloppukursseja JP pitää mielellään edelleen.

JP löytää elämänsä varrelta useita innoittavia opettajia ja muusikoita, joiden esimerkki ja vaikutus on ollut suurta: “Ilari [Lehtinen] on innoittanut opettajana ja soittajana sekä musiikin tietopankkina.” Lisäksi hän mainitsee Ilpo Mansneruksen, joka opetti häntä jonkin aikaa, Mikael Helasvuon sekä Tapio Jalaksen. Viimeksi mainittua hän kuvaa kollegaksi, ystäväksi ja isähahmoksi – JP ei ollut Jalaksen oppilaana, mutta on arvostanut tämän pedagogista osaamista.

Näkymiä säveltäjyyteen

JP:n sävellystuotanto käsittää suuren määrän sävellyksiä niin pienemmille kuin isommille soittajille, huilulle, erilaisille kamarimusiikkikokoonpanoille sekä puhallin-, jousi- ja sinfoniaorkesterille. Omien sanojensa mukaan hän aloitti säveltämisen hyvin käytännönläheisin päämäärin: “Rocktaustan havaitsee etenkin vanhemmista sävellyksistä. Kaikki, mitä olen varsinkin alkuvaiheessa säveltänyt huilulle tai puhallinorkesterille, on ollut hyvin viihteellistä ja pragmaattista. Huilusävellysten inspiraationa on usein ollut se, että oppilaalla on ollut tarve uuteen, toisenlaiseen kappaleeseen; puhallinorkesterille taas olen säveltänyt hauskuutta mukaan vakavan ohjelmiston ohelle.” Pikkuhiljaa hän on siirtynyt modernimpaan sävellyssuuntaan ja kokee vasta nyt tekevänsä sellaista musiikkia, jota voisi kutsua modernismiksi. Hän kertoo, että aikaa on kulunut kauan oman sävellystyylin muuttumiseen ja kehittymiseen. “En ole keksinyt musiikkia uudelleen – olen edennyt kevyestä musiikista kohti klassista.” JP kertoo, että hänellä on aina ollut innostus itse luomiseen ja että kokeilemalla hän on löytänyt uusia asioita; tätä kuvaa hauskasti hänestä olemassa oleva valokuva, jossa hän muutaman vuoden ikäisenä improvisoi urkuharmonilla.

JP Lehto urkuharmoni 1960-luvun alkupuolelta: JP on ryövännyt jommankumman isosiskonsa lasit ja esiintyy kosketinsoittajana. Kuva: Jukka-Pekka Lehdon kotialbumi.

Säveltämisessä muusikon taidoista ja orkesterimuusikkoudesta on paljon hyötyä. Vaikka koulutus on kehittynyt ja tietoa on saatavilla valtavasti, on teknologia toisaalta tehnyt säveltäjille osittain karhunpalveluksen; tietokone kun toistaa kaiken, mikä nuotinkirjoitusohjelmaan on syötetty. “Säveltäjälle on erityisen tärkeää tietää, mitä ei kirjoita. Olen istunut orkesterin keskellä kymmeniä vuosia ja kuunnellut, kun eri soitinryhmiä harjoitetaan orkesterisoitossa – siinä käyvät ihan selkeästi ilmi eri soitinten erityispiirteet, mikä milläkin soittimella toimii ja mikä vastaavasti on haastavaa.”

JP ei ole varsinaisesti opiskellut säveltämistä missään oppilaitoksessa, vaan hän on opiskellut sävellystä yksityisesti ja käynyt kursseilla kehittämässä ja syventämässä omaa säveltäjäpersoonaansa. Lauri Kilpiön hän tituleeraa sävellyksenopettajakseen, ja neuvoja ja tärkeitä ajatuksia hän kertoo saaneensa kurssimuotoisesti esimerkiksi Kalevi Aholta, Jukka Tiensuulta ja Jouni Kaipaiselta. Inspiroivista kohtaamisista hän mainitsee tapaamisen Paavo Heinisen kanssa: “Olen kerran saanut tavata Paavo Heinisen ja keskustella hänen kanssaan pitkään musiikista ja omista sävellyksistäni ja ajatuksistani musiikkiin liittyen. Se oli upea hetki.” JP kertoo Heinisen todenneen muun muassa, että omasta sävellystyylistään voi mennä lomamatkalle eikä säveltäessä tarvitse olla vakava tai tyylilleen tinkimätön – yksittäisiä teoksia JP on tehnyt ajasta riippumatta eri tyyleillä, ja esimerkiksi Sriracha on hänen mielestään juuri tällainen hauska lomamatka.

Omasta sävellystyöstään hän kertoo, että joskus jokin sävellys valmistuu helposti ja nopeasti, kun taas joskus “ei meinaa löytyä tarpeeksi vettä ja sävellystä vedetään pitkin kaislikkoa viikkotolkulla”. Säveltäessä tulee säilyttää rauhallisuus ja periksiantamattomuus, ja sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä tarvitaan. “Motivaation löytäminen on tässä maailmassa vielä vaikeampaa kuin ennen, sillä ärsykkeitä ja asioita on ympärillä niin mielettömän paljon”, JP pohtii. Hänen mieleensä ovat iskostuneet Paavo Heinisen sanat: “Aina tehdään – jos ei tehdä hyvää, niin tehdään huonoa.” JP toteaakin, että on tärkeää pitää hyvä ote tekemiseen eikä tule lannistua, vaikka asiat tuntuisivat toisinaan junnaavan paikoillaan, oli kyse sitten säveltämisestä, soittamisesta, opettamisesta tai mistä tahansa musiikkiin liittyen.

Vuonna 2005 Porin Promenadisalissa soi JP:n huilupainotteinen sävellyskonsertti, jossa esiintyi huilisteja ympäri Suomen. Muita sävellyskonsertteja ovat olleet hänen 50-vuotisjuhlakonserttinsa Porissa vuonna 2008 sekä sävellyskonsertti Porin Palmgren-salissa toukokuussa 2024. JP:n sävellys Penelope esitettiin helmikuussa 2025 Musica nova -festivaalilla Helsingissä, joka on Suomen suurin ja yksi Euroopan merkittävimmistä nykymusiikin tapahtumista. JP on myös saanut palkintoja sävellyksistään ja voittanut kansainvälisiä sävellyskilpailuja: vuonna 2009 hän voitti Ciutat de Betera -sävellyskilpailun Espanjassa teoksellaan Cur?, sai Satakunnan taidepalkinnon sekä voitti Windstream 2014 -kilpailun Riiassa teoksellaan Motus contrarius vuonna 2014 sekä tuli jaetulle toiselle sijalle Tampereen pianokilpailun yhteydessä järjestetyssä sävellyskilpailussa teoksellaan Anteckningar Å-Ä-Ö vuonna 2021.

Musiikkikentän moniottelija

Mieleenpainuvia hetkiä orkesteriuransa varrelta JP:llä on useita. Kirjurinluoto Arenalla järjestettiin heinäkuussa 2008 Porin kaupungin 450-vuotisjuhlakonsertti, jossa Pori Sinfonietta säesti esiintyjiä ja yleisössä oli mahtavat 40 000 ihmistä. Lokakuussa 2023 Pori Sinfonietta matkusti Wieniin ja esiintyi maailmankuulussa konserttitalossa Musikvereinissa: “Oli käsittämättömän hieno kokemus päästä soittamaan Kultaisen salin uskomattoman hienossa akustiikassa.” Hieman erilainen huippuhetki ja yksi JP:n muusikon uran mieleenpainuvimmista keikoista oli Enersense Areenalla helmikuussa 2025, kun Pori Sinfoniettan muusikot esittivät jääkiekko-ottelussa JP:n orkesterisovitukset Porin Ässien sisääntulomusiikista sekä kannatuslaulusta Patasydän – muutama muusikko JP mukaan lukien vieläpä luistimet jalassa jäällä liidellen. Kyseisestä esiintymisestä ja orkesterisovituksistaan hän sai yleisöltä runsaasti positiivista palautetta, ja Pori Sinfoniettan ja Porin Ässien kohtaamisen hän kokeekin olleen hyvä väylä tavoittaa uutta yleisöä, sillä eri toimijoiden välisessä yhteistyössä on aina vahvuutena kaikinpuolinen näkyvyys.

Sinfonietta Jukka Pekka Lehto MG 0523 var1 Jukka-Pekka Lehto. Kuva: Maarit Laakkonen. JP kokee olleensa aina sekä muusikko että säveltäjä, hänen ei ole ollut tarpeen valita kumpaakaan roolia toisen yli. Orkesterisoiton ohella hänellä on ollut motivaatiota, jaksamista ja intoa myös sävellystyöhön ja sovittamiseen. Hän on säveltänyt viime vuosina etenkin tarpeesta ja eri tahojen pyynnöstä, mutta paljon sävellyksiä on syntynyt myös pöytälaatikkoon. Lähitulevaisuuden sävellystöistään JP kertoo, että tulossa on uutta kamarimusiikkia porilaisille esittäjille sekä profiilikonsertti Helsingissä.

Suomalainen luonne ei perinteisesti tee itsestään numeroa ja suomalaisuuden nostaminen tuntuu usein vaikealta. “Musiikkielämässä suomalaisuuden esille tuominen ja esillä pitäminen on kuitenkin tärkeää kaikilla tasoilla musiikin opetuksesta sävellysten soittamiseen ja festivaaleihin”, JP lausuu. Hän haluaa antaa kotimaisen musiikkikentän kaikenlaisille toimijoille tärkeän viestin: “Haluan vedota suomalaisiin musiikin esittäjiin ja opettajiin, että suomalaista musiikkia tuotaisiin esille ja esitettäisiin ahkerasti. On syytä olla onnellinen esimerkiksi suomalaisten soolohuiluteosten määrästä, ja hyvin monen tyylistä nykymusiikkia meillä on tarjolla enemmän kuin koskaan ennen.”

Kirjoittanut: Jolanda Ojanen

Jukka-Pekka Lehto on jakanut kataloginsa huilisteille ja se on nähtävissä Suomen Huiluseuran suomalaisen musiikin materiaalipankissa. Teoksia voit kuunnella materiaalipankin YouTube-linkeistä ja nuotteja on saatavilla kustantajilta:

Jukka-Pekka Lehdon teosluettelo

Jukka-Pekka Lehto's list of flute music

News and Articles

News and Articles