Artikkelit ja tiedotteet

Olemme rajanneet Suomen Huiluseuran sisältöä vain jäseniemme käyttöön. Mikäli olet jo seuramme jäsen ja sinulta puuttuu vielä tunnukset sivuille, olethan yhteydessä jäsensihteeriimme. Jos et ole vielä jäsen, käy täyttämässä jäsenhakemuslomake 

06.11.2019

Kurikan ja Jalasjärven huilistit tekivät ainutlaatuisen konserttimatkan Uuteen-Seelantiin lokakuussa. Huilunsoiton opettaja Auli Frigård on kiertänyt jo aiemmin maailmaa yhdessä huilistien kanssa. Vuosien aikana on käyty mm. 17 eri maassa ja jokaisessa maanosassa. Uuden-Seelannin konserttimatkalle lähti sekä Aulin entisiä että nykyisiä oppilaita. Konserttimatka on innostava tavoite harjoitella, ja yhteissoitto muiden huilistien kanssa tuo mukavaa vaihtelua soittoharrastukseen.

23.08.2019

Lapin Kamariorkesterin huilisti Heli Haapala piti Nuorten LuostoClassiciin heinä-elokuussa 2019 osallistuville nuorille huilisteille kurssin leirin ohessa.

Nuorten LuostoClassicin taiteellinen johtaja Laura Raudaskoski haastatteli.

Miltä tuntui opettaa mestarikurssimeiningillä Luostolla?

Opettaminen oli antoisaa ja jännittävää. Kaikista välittyi omanlainen tekeminen ja persoona jonka oppilas pyrki tuomaan soittoon. ”Julkinen” mestarikurssi rajoittaa hieman puuttumista henkilökohtaiseen, yksityistunneilla pystyy eri tavalla puuttumaan kaikkeen soitossa kun ei ole yleisöä paikalla.

30.05.2016
  • Aldo Baerten, huilu
  • Stefan De Schepper, piano
  • Albert Roussel: Joueurs de flûte, Claude Debussy: Prélude à l'après-midi d'un faune, Syrinx, Pierre Sancan: Sonatine, Joseph Jongen: Sonate op 77.
  • Airophonic 541149980132

06.04.2016

Huilun alkeisopetusmateriaalia ja erilaisia huilukouluja löytyy nykyään laaja kirjo myös Suomesta. Suurin osa on silti edelleen suunnattu lapsille ja aikuisen huilun vasta-alkajan kohdatessaan, voi opettajalla mennä sormi suuhun; mistä lähdetään, mitä soitettaisiin, pitäisikö hankkia jokin oppikirja? Aikuisia soitto-oppilaita alkaa ilmaantua yhä enemmän erilaisten musiikkioppilaitosten oppilaslistalle ja esimerkiksi vapaan sivistystyön opistot (kuten työväenopistot) tarjoavat edulliseen hintaan soiton alkeiskursseja myös huilusta. Tämän artikkelin tarkoituksena on kartoittaa lyhyesti, mitä ja millaista huilun alkeisoppimateriaalia huilistit ovat Suomessa aikuisten oppilaidensa kanssa käyttäneet ja tarjota tätä kautta vinkkejä varsinkin opettajauraansa aloitteleville huilisteille, joilla ei ehkä vielä ole niin laajaa tietämystä olemassa olevista opetusmateriaaleista.

28.02.2016

(Brilliant Classics, 2016)

  • Claudia Giottoli, huilu, alttohuilu ja piccolo
  • Paolo Puliti, oboe
  • Natalia Benedetti, klarinetti
  • Raffaele D’Aniello, piano
  • Leonardo Ramadori, lyömäsoittimet

Italialaishuilisti Claudia Giottolin kokonaislevytys Giacinto Scelsin huilulle säveltämästä musiikista on vahvalla ammattitaidolla ja yksityiskohtiin paneutumalla hiottu taidonnäyte. Scelsin soolohuiluteosten Quays (1954) ja Tetrakys (1959) ohella levyllä kuullaan puupuhallinduot Suite (1953) huilulle ja klarinetille, Rucke di Guck (1957) piccololle ja oboelle sekä Ko-Lho (1976) huilulle ja klarinetille. Erilaisia sointivärejä on tarjolla levyn avaus- ja päätösnumeroissa, kun huilu saa duokumppanikseen lyömäsoittimet ja pianon: Hyxos (1955) alttohuilulle, 2 gongille ja lehmänkellolle sekä päätösraita Krishna e Radha (1986) huilulle ja pianolle, huokuvat idän mystiikkaa. Teoksista jälkimmäinen on syntynyt säveltäjän itsensä ja huilisti Carin Levinen improvisoinnin seurauksena.

01.06.2015

Pe 29.05.2015, klo 19.00 
Emmanuel Pahud, huilu, Miguel Harth-Bedoya, joht, Helsingin kaupunginorkesteri  
Musiikkitalo, Helsinki 
Sallinen, Ibert, Brahms

27.04.2015

To 24.4.2015 
Gili Schwarzman, huilu, Guy Braunstein, joht., Lapin Kamariorkesteri 
Korundi, Rovaniemi

Torstaina 24.4.2015 Guy Braunsteinin johtama Lapin Kamariorkesteri ja huilisti Gili Schwarzman esittivät Mozartin D-duuri Huilukonserton Rovaniemen Korundissa. 

17.04.2015

Ke 15.04.2015, Aldo Baerten, huilu, Sasha Mäkilä, joht. 
Saimaa Sinfonietta 
Lappeenranta-Sali, Lappeenranta 
Nielsen, Rossini

Hyvin paketoitu Rossinin Silkkitikkaat -alkusoitto enteili hyvää Lappeenranta-salin illassa, jossa Saimaa Sinfoniettan ja Sasha Mäkilän solistivieraaksi asteli belgialaishuilisti Aldo Baerten. Kaakkoisen Suomen minikiertueella Baertenin solistinumerona kuultu Nielsenin värikäs konsertto soi kokeneen orkesterimuusikon hienolla yhteismusisointitaidolla ja mielenkiintoisella tulkintavalikoimalla.

07.04.2015

Pe 03.04.2015, klo 19.00
Pauliina Fred, traverso, Aapo Häkkinen, klavikordi ja cembalo
Camerata, Musiikkitalo, Helsinki,
J.S. Bach

Pauliina Fred ja Aapo Häkkinen ovat tehneet vuosia yhteistyötä ja tällä hetkellä heillä on aikomuksena levyttää yhdessä Bachin huilusonaatit.

Konsertissa sekä Häkkinen että Fred käyttivät elävää artikulaatiota: e-mollisonaatissa käytettiin erityisesti hyväksi klavikordin utuista sointimaailmaa pysymällä hiljaisissa äärinyansseissa käyttämällä ilmaisukeinona agogiikkaa ja artikulaation vaihteluita dynamiikan vaihteluiden sijaan. Instrumenttien välinen balanssi toimi huomattavasti paremmin kuin traverson ja cembalon välillä, jolloin traverso ei kyennyt täysin nousemaan cembalon yli Häkkisen luoman rikkaan kudoksen alta. Konsertin lopussa kuultiin vielä ylimääräinen numero - kenen muun kuin Bachin Es –duurisonaatin toinen osa Sicilienne. 

Bachin sonaatit saivat omalaatuisen tulkinnan – kokeneet taitelijat nostivat esille hauskoja yksityiskohtia ja käyttivät monia erilasia tapoja tehdäkseen Bachin sonaateista omannäköisensä versiot. Fred ja Häkkinen käyttivät myös hiljaisuutta hyväkseen, mikä loi hienoja jännitteitä jaksojen välille. Erilaisuus kuitenkin menettää kiinnostavuutensa, jos samoja koukkuja käytetään jatkuvasti jokaisessa teoksessa – tällöin mausteista tulee itsetarkoitus ja huomio siirtyy Bachin jo sinänsä laajan kontrapunktikudoksen sisältä pulppuavista mielenkiintoisista yksityiskohdista  tarpeettomiin tehokeinoihin. Taiteilijoiden näkemys Bachin huilusonaateista oli kuitenkin mielenkiintoinen ja avartava.

05.03.2015
  • Levytys: 25.-26.10 2014, Suzuki Center Gallarate, Italia
  • Tuottaja: Brilliant Classics

Quartetto DuePiùDue on perustettu v.2010 kahden veljesparin voimin. Yhtye haluaa nostaa uudelleen esiin 1700-1800-luvun unohdetut teokset ja niiden säveltäjät Giuseppe Gambini, Severio Mercadante, Giovanni Paisiello ja Alessandro Rolla. Kvartetissa soittavat Stefano Parrino, huilu/ Francesco Parrino, viulu/ Claudin Andriani, alttoviulu ja Alessandro Andriani, sello.

Universal Editionin kustantamasta huilunsoiton alkeisoppikirjasarjasta Mini Magic Flute ilmestyi vuonna 2015 uudistettu neliosainen versio. Kirjasarjan tekijät ovat itävaltalaiset huilupedagogit Barbara Gisler-Haase ja Fereshteh Rahbari. Ansiokkaana kuvittajana on toiminut Sabine Pleyel.

15.02.2015

Su 15.02.2015, Yuki Koyama, huilu, Jouko Laivuori, piano, Musiikkitalo, Helsinki, Hotteterre, Gaubert, Widor, Schulhoff

RSO sai viime kauden alussa riveihinsä uuden soolohuilistin, japanilaisen Yuki Koyaman. Koyama viimeistelee tällä hetkellä opintojaan Baselin musiikkikorkeakoulussa. Hän on voittanut maineikkaan Koben huilukilpailun vuonna 2004.

Resitaaliohjelma koostui kolmesta ranskalaissäveltäjän teoksesta ja yhdestä Suomessa harvemmin esitetystä tsekkiläissäveltäjän, Erwin Schulhoffin sonaatista. Koyama aloitti resitaalinsa Jouko Laivuoren kanssa Hotteterren Sarjalla op. 2. Hän kuljetti teosta alusta loppuun traversomaisen pehmeällä ja lämpimällä soinnillaan menettämättä kuitenkaan liikaa metallihuilun erityisominaisuuksia. Hänen ilmava, herkkään pianissimoon taipuva äänensä jatkui Gaubertin Sarjassa nro 3. Widorin sarja, jota yleensä kuullaan maskuliinisesti soitettuna, sai heleän tulkinnan ja toi kappaleesta esiin sen rikkaan, hienovaraisissa sävyissä pyörivän värimaailman. Saimme kuulla ylimääräisenä numerona Telemannin soolosonaatin.

Koyama hallitsee huilunsoiton suvereenisti; tekninen taituruus on vaikuttavaa ja soitto on erittäin helpon kuuloista. Soitosta kuultaa myös hienovarainen älykkyys. Ohjelma ei kuitenkaan tuonut esille Koyaman täyttä kapasiteettia muusikkona, vaan jätti soiton hieman tasapaksuksi. Teokset olivat keskenään niin samanlaisia, että kappaleiden välille ei juuri syntynyt mielenkiintoisia kontrasteja eikä huilun koko spektri päässyt loistamaan kertaakaan konsertin aikana. Schulhoffin sonaatti vei ilmaisun kuitenkin toiselle tasolle ja teos toi Koyamasta esiin elinvoimaisen huilistin. Kyseessä on selvästi kuitenkin taitava ja herkkä muusikko, joka kykenee ilmaisemaan itseään monin tavoin.

02.02.2015

To 29.01.2015, Emily Beynon, huilu, Michail Nesterowicz, joht, Tampere Filharmonia, Tampere-talo, Tampere, Lutoslawski, Nielsen, Elgar

Huimassa yleisönsuosiossa kylpevä kotiorkesterimme Tampere Filharmonia tarjosi huilisteille ja kaikille huilumusiikin ystäville antoisan illan torstaina 29.1.2015. Orkesterin solistina oli monille huilisteille jo Crusell-viikoilta tuttu, upea Emily Beynon ja solistiteoksena Carl Nielsenin huilukonsertto.

Kokosin oppilaistani kotiväkineen n 50 hlön ryhmän ja valmistauduimme konserttiin teosta kuunnellen ja jopa soittaen: läksynä oli jokaisella oppilaalla pieni pätkä konsertosta. ”Oli kiva eikä tylsä. Oli kiva kuulla se oma pätkä siitä 2.osan alusta. Huilun ääni oli voimakas. –Serafina 10v.” Etukäteen sovimme orkesterin apulaisintendentin kanssa että saamme käydä väliajalla kiittämässä solistia ja hakemassa nimikirjoituksia. ”Oli hauska, kun päästiin tapaamaan sitä Emilyä. –Ella S. 9v”. Konsertin ohjelma oli laadittu mukavasti; alkusoittona kuulimme Witold Lutoslawskin Pienen sarjan, joka alkoikin meitä kovasti ilahduttaneella pikkolosoololla. Jälkiruoaksi päänumeron jälkeen jälkeen nautimme E. Elgarin Enigma-muunnelmat. ”Ekaa kertaa tuntui, että konsertti oli lyhyt! –Pihla 14v.”

Aamulehden haastattelussa Emily kertoi vierastaneensa tätä teosta alkuun, mutta saaneensa lopulta inspiraatiota tulkintaansa luettuaan Nielsenin elämänkertaa. Tuossa kirjassa oli kuvia nuoresta Nielsenistä hulluttelemassa ja ilmeilemässä ja nuo omalaatuiset kuvat olivat avanneet Emilylle ovea Nielsenin maailmaan. Amsterdamin Concertgebouw-orkesterissa vuorottelevana soolohuilistina toimiva Emily on suosittu solisti ja mestarikurssien pitäjä ja tämän lyhyen ”tuttavuuden” perusteella on helppo ymmärtää hänen suosionsa.

 Itse konserton esitys oli mukaansatempaava ja ennen kaikkea elinvoimainen. Emily loi esiintymiseensä vapautuneisuutta laajalla liikehdinnällä ja pienillä eleillä ja ilmeillä, jotka korostivat paitsi vuoropuhelua orkesterin kanssa, myös loivat yleisölle vahvan läsnäolon tunteen. Ja herttinen sentään mikä äänellinen voima ja hengityskapasiteetti tuolla Ladyllä olikaan!  ”Oli hyvä mutta ärsytti kun se Emily kieppui liikaa. Ääni kuulosti tosi hienolta ja hopeiselta. – Ella V. 9v Sillä oli kultainen ääni ja oli hauskaa että se liikkui. Se oli muutenkin kiva – Aino 8v.” Huilun ääni oli todella kantava ja elegantti ja soinnillisesti toikin mieleen vanhemman polven huilisteista Emilynkin oppi-isänä olleen William Bennetin. Emilyn soittimena oli hopeinen Altus jossa oli J.R. Lafinin suukappale.

Innokkaasti suosiotaan osoittanut yleisö palkittiin ylimääräisellä numerolla, Debussyn Syrinxillä.  Syrinxissä Emilylle sattui pari lipsahdusta, jotka on syytä mainita vain ja ainoastaan sen vuoksi, että paikalla olleet nuoret taiteilijanalut muistaisivat, ettei omalle kohdalle osuessaankaan tuollaisilla pienillä rikkeillä ole mitään merkitystä. Maailma ei kaadu eikä esitys ole pilalla. Taidenautinto on kuulijalle silti täydellinen ja  koskettava kokemus, vaikkei se teknisesti soittajalle olisikaan napakymppi. Tässäkin Emily Beynon näytti erinomaisesti esimerkkiä sielukkaalla soitollaan ja hurmaavalla persoonallaan.

”Soitto oli rauhaisaa, helppoa ja rentoa. –Hanna 11v.”

14.01.2015
  • (Senza Nome 2015)
  • Peter Verhoyen – Piccolo
  • Arco Baleno

Belgialaisen deFilharmonie-orkesterin piccolisti Peter Verhoyen on jälleen julkaissut uuden levyllisen musiikkia. Kyseessä on Arco Baleno - kamariorkesterin kanssa äänitetty Vivaldi-levytys, joka sisältää huilukonsertot La Notte ja Il Gardellino sekä kaikki kolme alun perin flautinolle sävellettyä, mutta nykyisin useimmiten piccololla esitettävää konserttoa.

05.01.2015
  • Peter Verhoyen - piccolo
  • Stefan de Schepper - piano
  • and friends
  • airophonic 541149980122

Hollantilainen pikkolotaiteilija Peter Verhoyen on levyttänyt yhdessä pianisti Stefan De Schepperin sekä lyhyesti levyllä esiintyvien englannintorvea soittavan Dimitri Mestdagin ja pasunisti Roel Avondsin kanssa mielenkiintoisen kokonaisuuden lähinnä 2000-luvulla sävelletyistä pikkoloteoksista. Levyn säveltäjänimiä ovat Bela Bartók, Levente Gyöngyösi, Alain Craens, Paul Schoenfield, Robert Groslot ja Stéphane Vande Ginste. Bartokin teosta lukuunottamatta kaikki teokset on sävelletty vuosien 2007-2014 aikana. Siis varsin uutta pikkolo-ohjelmistoa. Ja mielenkiintoista!