Artikkelit ja tiedotteet

Suomen Huiluseuran jäsen. Luo oma käyttäjätunnus uusille nettisivuillemme! Nyt sivujen koko sisältö on avoinna kaikille, mutta syyskuusta 2020 alkaen osa artikkeleista suunnataan vain kirjautuneille käyttäjille. Käytä rekisteröityessäsi koko nimeäsi, että sinut voidaan tunnistaa seuran jäseneksi.

Saara Latvanen on 21-vuotias huilisti, joka opiskelee Tampereen ammattikorkeakoulussa musiikkipedagogin tutkintoa Seppo Planmanin oppilaana. Sotilasmuusikon koulutusta hän on saanut Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnassa, missä hän suoritti naisten vapaaehtoisen asepalveluksen vuonna 2018, kotiutuen reservin alikersanttina. Kuluneen lukuvuoden ajan Saara on pitänyt musiikkipedagogin opinnoistaan välivuoden ja työskennellyt 2. huilun- ja pikkolonsoittajan sijaisena Lappeenrannassa Rakuunasoittokunnassa. Sotilassoittajana Saaran palvelusarvo on kersantti. Lisäksi hän on opettanut vuoden aikana muutamia huiluoppilaita Imatran seurakunnan orkesterikoulun kautta.

saara latvanen kuva puolustusvoimatMiten päädyit töihin Rakuunasoittokuntaan?

Kesällä 2019 kuulin opiskelukavereideni kautta avoimesta huilun sijaisuudesta Rakuunasoittokunnassa. Päätin ottaa hyvästä tilaisuudesta kopin, sillä näin työllistymismahdollisuuteni laajenisivat huomattavasti.  Toki jonkin verran mielessä kaihersi mahdollinen välivuosi opinnoista, joka tulisi olemaan jo toinen sellainen. Vuosi armeijassa Varusmiessoittokunnassakin oli tuonut ennestään opintoihin jo yhden välivuoden. Koesoittoon oli aikaa valmistautua hieman yli kuukausi ja tehtävänämme oli soittaa yksi vapaavalintainen huiluteos ja vapaavalintainen pikkoloteos. Itselleni valitsin Telemannin Fantasian no. 12 sekä Vivaldin pikkolokonserton hitaan osan. Koesoiton lisäksi tuli suorittaa 12 minuutin juoksutesti, ja tuloksen tuli olla vähintään 2400 metriä.

Mitä työtehtäviisi kuuluu Rakuunasoittokunnassa? Miten kuvailisit työn sotilassoittokunnassa eroavan niin sanotusta tavallisesta orkesterityöstä?

Työtehtäviini kuuluu huilun varaäänenjohtajana toimiminen konsertti- ja paraatikokoonpanossa, pikkolon äänenjohtajana toiminen sekä huilun äänenjohtajana toimiminen osastokokoonpanossa. Lisäksi tulee pitää huoli oman soittimensa ammatillisen osaamisen ylläpidosta ja kehityksestä. Työ eroaa sinfoniaorkesterissa työskentelystä jonkin verran, sillä työnkuvaan kuuluu myös normaalien isompien konserttien lisäksi pienimuotoisempia puolustusvoimien sisäisiä tilaisuuksia, esimerkiksi kutsuntoja, valatilaisuuksia sekä maanpuolustus- ja veteraanijärjestöjen tilaisuuksia. Fyysisen kunnon ylläpito on myös tärkeä osa sotilassoittokunnassa työskentelyä, ja siihen on varattu tietty määrä työaikaa viikossa.

Kerrotko meille mitä mainitsemasi osastokokoonpano ja paraatikokoonpano tarkoittavat käytännössä?

Osastokokoonpanot hoitavat edellä mainittuja puolustusvoimien sisäisiä pienimuotoisempia tilaisuuksia. Kaksi pienempää 16 hengen osastokokoonpanoa ovat myös kykeneviä hoitamaan mahdollisia samanaikaisia tilaisuuksia kiireisinä aikoina. Paraatikokoonpano taasen hoitaa kuvio- ja paraatimarsseja, jotka ovat soittokunnan erityisosaamisalaa. Kyseisen kokoonpanon soittajamäärä vastaa konserttikokoonpanoa, jossa on mukana soittokunnan kaikki muusikot.

Onko työ vastannut odotuksiasi?

Odotukseni olivat toki korkealla jo ennen töiden varsinaista alkua, mutta näin työsuhteen lopussa olen silti vahvasti sitä mieltä, että odotukseni ylittyivät. Vuoden aikana olen saanut kattavan kuvan siitä, millaista ammattisotilassoittajan arki on. Sotilassoittokuntien ohjelmistoon kuuluu perinteisten marssien lisäksi niin sinfonista, viihteellistä kuin moderniakin musiikkia. Skaala on siis erittäin laaja, ja juuri tämä itseäni sotilasmusiikkialassa kiehtoo. Työyhteisö on Rakuunasoittokunnassa myös erittäin ystävällistä ja auttavaista, ja tunsin oloni erittäin tervetulleeksi heti ensimmäisestä työpäivästä lähtien.

Miten COVID-19 -viruksen aiheuttamat poikkeusolot vaikuttivat työskentelyyn sotilassoittokunnassa?

Koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot vaikuttivat tietysti myös Rakuunasoittokunnan toimintaan. Meidät siirrettiin etätöihin, ja päivämme koostuivat omasta henkilökohtaisesta soittoharjoittelusta sekä päivittäisestä liikunnasta. Muutamia kertoja pääsimme työskentelemään myös yhdessä, turvavälit huomioiden, ja teimme videotaltiointeja pienyhtyeiden voimin, jotka julkaistiin Youtubessa sekä Facebookissa. Vähitellen pääsimme vihdoin kesäkuun alussa herättelemään konserttitoimintaamme, muun muassa piristämään vanhuksia vanhainkotien pihoilla lyhyillä konserteilla sekä pistosoitoilla Lappeenrannan keskustassa.

Työvuotesi Rakuunoissa on nyt lopuillaan. Mikä on ollut mieleenpainuvin työtehtävä kuluneen vuoden aikana?

Nyt työsuhteen loppuvaiheilla muistellessani kulunutta vuotta, mieleenpainuvimpia kokemuksia olivat syksyn puolella ylikapellimestari Jyrki Koskisen johtama Tupla-Weber -konsertti sekä kevätkaudella Sotilaan sydän -konsertti. Ensiksi mainittu sisälsi paljon vaativaa ohjelmistoa, muun muassa Wagnerin Tannhäuserin alkusoiton sekä Erik Whitacren Equus-teoksen. Sotilaan sydän -konsertissa pääsin toisen huilistimme Toni Kovasen kanssa loistamaan Rautavaaran Cantus Arcticus -teoksessa. Erittäin mieleenpainuvaa oli myös fyysisen kuntoni selvä kohoaminen sekä innostuminen uudestaan jatkuvasta fyysisestä harjoittelusta. Minulla oli myös hieno mahdollisuus kehittää pedagogisia taitojani Imatralla seitsemän huiluoppilaani kautta, ja sainkin monipuolista kokemusta jälleen siitä, kuinka erilaisia oppijoita voi olla, miten jokin asia toimii toisella, mutta toisella ei. 

Mitä Saara Latvaselle on tiedossa tulevaisuudessa? Mihin seuraavaksi? 

Ensi syksynä jatkan jälleen musiikkipedagogin opintojani. Sotilasmusiikkiala jätti minuun positiiviset jäljet. Pidänkin hyvin mahdollisena sekä toivottavana, että suuntaudun alalle opintojeni jälkeen. Unelmana olisi, että voisin tulevaisuudessa arjessani yhdistää orkesteri- ja opetustyön, sillä koen myös opetustyön olevan kutsumukseni.

Mitä terveisiä haluat lähettää Suomen huilisteille?

Toivon Suomen huilistien tutustuvan avoimin mielin sotilasmusiikkialan tarjoamiin työmahdollisuuksin. Tarjolla on erittäin laajaa ohjelmistoa jota muualla ei tule vastaan. Fyysisen kunnon ylläpito on myös erittäin iso plussa, sillä sitä myötä soittokuntokin säilyy parempana. Asepalvelus tulee toki olla suoritettuna jotta alalle pääsee, mutta näen senkin vain tuovan ainutlaatuisia kokemuksia. Mahdollisiin pieniinkin sijaisuuksiin kannattaa tarttua kiinni vaikka opinnot olisivatkin kesken, sillä näin saa jalkaa oven väliin ja lisää työllistymismahdollisuuksia itselleen.


Haastattelijana Maisa Pasila
Kankaanpään musiikkiopiston huilunsoiton lehtori, joka on myös itse aiemmin työskennellyt sotilasmuusikkona.

Kuva: Puolustusvoimat