Artikkelit ja tiedotteet

Olemme rajanneet Suomen Huiluseuran sisältöä vain jäseniemme käyttöön. Mikäli olet jo seuramme jäsen ja sinulta puuttuu vielä tunnukset sivuille, olethan yhteydessä jäsensihteeriimme. Jos et ole vielä jäsen, käy täyttämässä jäsenhakemuslomake 

Sharon Bezaly ihastutti Kymi Sinfoniettan solistina 19.2. ja 20.2. Kotkassa ja Kouvolassa. Ohjelmisto sisälsi ilahduttavasti Nicolas Bacrin huilukonserton op. 63 lisäksi myös Debussyn Syrinx’in ja kuultiinpa taiteilijaa myös osana orkesteria Faunin iltapäivässä.

Verkon perusteella sangen runsaan määrän teoksia, mm. seitsemän sinfoniaa, kymmenen jousikvartettoa ja kymmeniä konserttoja säveltänyt Nicolas Bacri on syntynyt 1961 Ranskassa. Konsertto huilulle ja orkesterille op.63 on vuodelta 1999 ja valmistunut Ranskan kulttuuriministeriön tilauksesta. Kolmiosaisen teoksen kantaesitys kuultiin Cannesissa 2000. 

Huilukonsertossa solisti saa näyttää taitojaan niin notkeiden intervallien, sitkeiden fraasien kuin kirpeän artikulaationkin parissa. Kokonaisuus on kuin runo eikä sen estetiikka rakennu mahtailevaan suuruuteen. Tunnelma muuttuu usein; teos lepattaa kiihkeistä tunnelmista eleettömyyteen. 

bezaly ja stenvallSharon Bezaly ja Päivi StenvallKuten runoissakin, Bacrin konserton sävelkielen tulkinta vaatii valppautta ja herkkyyttä. Sharon Bezaly säteili lempeää virtuositeettia tällä alueella. Henkevä ja laaja ääni sopi mainiosti konserton sävelkieleen ja herkkävaistoinen muusikko tulkitsi hienosti teoksen alati muuttuvan tunnelman. 

Kamarimusiikillinen ote haastoi kuulijaa ja ajoittain olisin kaivannut solistin selkeämpää kuuluvuutta. Joka tapauksessa kuultavana oli upea esitys mielenkiintoisesta, joskin jollain lailla pienimuotoisesta teoksesta. 

Syrinx soi Kuusaasaalin upeassa akustiikassa ja kansainvälisen huilistitähden käsissä juuri niin upeasti kuin toivoa saattaa. Luontevasti musiikkia kuljettava fraseeraus, hieno sointi ja hivelevät sävyt, joissa päästiin pienimpiin morendoihin asti, tarjosivat ihanan kuunteluherkun.

Faunin iltapäivän magiikka jäi orkesterin kokonaisuutena itselleni tällä kertaa saavuttamatta, mutta upeaa huilismia tässäkin saatiin nauttia. 

Väliajalla Bezaly tervehti konserttiyleisöä, signeerasi levyjä ja ystävällisesti poseerasi kuvissa innokkaiden huilumusiikin ystävien kanssa. 

Koko konsertin arvostelun voit lukea Kouvolan Sanomista.